Tutkimusten yhteenveto

Huippukylmähoidon taustaa

Kylmät kääreet ja kylmägeelit ovat tunnettu apu kudosturvotuksen ja kipeiden lihasten hoitoon ja monet tuntevat avantouinnin positiiviset terveysvaikutukset.
Cryoterapia on helppo ja kivuton tapa aktivoida kehon omat luonnolliset parantumisprosessit. Huippukylmähoidon eli cryoterapian perusperiaate on yksinkertainen. Kylmähoito aiheuttaa kehon pintasolukon thermoshokin eli simuloidun hätätilan. Tällöin solut reagoivat siten, että parasympaattinen hermosto lähettää hätäsignaalin, mikä vuorostaan saa kehon tuottamaan useita hyvinvointia lisääviä entsyymejä ja hormoneja kuten esimerkiksi adrenaliinia, kortisolia, endorfiineja ja testosteronia. Näiden luonnollisten ainesosien lisääntyminen verenkierrossa edesauttaa paranemista tulehduksista, vammoista ja leikkauksista. Adrenaliinin ja endorfiinin lisääntynyt tuotanto voi myös muun muassa auttaa vähentämään stressiä ja helpottaa unettomuuteen.

Avaimet onnistuneeseen cryoterapiaan:

• Ammattitaitoinen hoidon tekijä
• Oikean pituinen hoito oikeassa lämpötilassa
• Korkeatasoiset laitteet ja tarkoitukseen sopivat suojajalkineet

Acta universitatis ouluensis, D medica 1006 (2009)
Tarja Westerlund

Tämän tutkielman yleisenä tavoitteena oli tutkia valkosolujen (–110°C) lämpö-, verenkierto- ja hermo-lihasreaktioita ensisijaisesti valkosolujen turvallisuuden varmistamiseksi lyhytaikaisessa tai pitkäaikaisessa käytössä. Tutkittavat olivat kaikki terveitä eivätkä olleet lääkityksen alaisina. On tärkeää huomata, että kylmähoito ei sovi henkilöille, joilla on kylmälle herkistäviä sairauksia kuten Reynaudin syndrooma, valkosormisuutta tai vakava sydän- ja verisuonitauti, koska näissä tapauksissa huippukylmä voi pahentaa tai vaikeuttaa heidän oireitaan.

Avainlöydökset:

• Koko kehon kylmähoito (−110°C, 2 minuuttia) ei aiheuta paleltumisriskiä, ​​jos henkilöt seisovat paikallaan.
• Toistuvat koko kehon altistukset huippukylmälle, jotka liittyvät RR-aikavälien (sykkeen) lepotilassa olevan matalataajuisen tehon (LFP) lisääntymiseen kolmen kuukauden aikana, muistuttavat fyysisen harjoittelun aiheuttamaa vastetta. Vaikka meillä ei ole tietoa maksimaalisesta sykevasteesta cryoterapian aikana, olemme valmiita ​​ehdottamaan, että tämä hoitomuoto on turvallinen ja jopa hyödyllinen terveiden ihmisten autonomisille toiminnoille.
• Neuromuskulaarinen sopeutuminen voi tapahtua erityisesti dynaamisessa suorituskyvyssä kolmen kuukauden toistuvan altistuksen jälkeen huippukylmälle (3 kertaa viikossa). Jos potilailla esiintyy saman tyyppistä hermo-ja lihastoimintojen sopeutumista, se saattaa vähentää heidän kipujansa ja jäykkyyttä ja antaa heille mahdollisuuden suorittaa terapeuttisia harjoituksia tehokkaammin toistuvien cryoterapiahoitojen jälkeen. Tämän hypoteesin vahvistamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.

Lämpöbiologian lehti, Elsevier (2014)
Borut Fonda, Massimo De Nardi, Nejc Sarabon

Cryokabiinissa suositeltu altistumisaika on 150 sekuntia, mutta cryokabiinin osalta ei ole saatavilla empiiriseen tutkimukseen perustuvia suosituksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lämpö- ja sydän- ja verisuonivasteita 90, 120, 150 ja 180 sekunnin hoidon jälkeen cryokabiinissa. Hypoteesi oli, että ihon lämpötila olisi merkittävästi alhaisempi pidempien altistusten jälkeen. 12 miespuolista osallistujaa (ikä 23,9 ± 4,2 vuotta) suoritti neljä eri pituista hoitoa (90, 120, 150 ja 180 sekuntia) cryokabiinissa. Lämpövaste, syke ja verenpaine mitattiin ennen hoitoa, välittömästi sen jälkeen, 5 minuutin kuluttua ja 30 minuuttia hoidon päättymisen jälkeen.

Avainlöydökset:

• Ihon lämpötila vaihteli merkittävästi eri kestojen välillä, paitsi välillä 150 ja 180 sekuntia.
• Sykkeessä ja verenpaineessa ei ollut merkittävää eroa.
• Kylmän aiheuttama epämukavuus yhden istunnon aikana osoitti tasaista kasvua koko istunnon ajan. Tulokset osoittavat, että cryokabiinia käyttävien lääkäreiden ja klinikoiden ei tarvitse suorittaa yli 150 sekuntia kestäviä hoitoja. Tutkimus osoitti, että pidemmät istunnot eivät vaikuta olennaisesti lämpö- ja sydän- ja verisuonivasteeseen, mutta lisäävät kylmän aiheuttamaa epämukavuutta.

Christophe Hausswirth, Julie Louis, François Bieuzen, Hervé Pournot, Jean Fournier, Jean-Robert Filliard, Jeanick Brisswalter
PLoS ONE 6 (12): e27749 (2011)

Tehostetusta palautumisesta fyysisen suorittamisen ja kovan harjoittelun aiheuttamien lihasvaurioiden (EIMD) jälkeen on tullut urheilijoiden prioriteetti. Tästä johtuen nykyään käytetään useita harjoituksen jälkeisiä palautumisstrategioita, ja usein ilman tieteellistä näyttöä niiden hyödyistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata koko kehon cryoterapian (WBC), infrapuna- (FIR) ja passiivisen (PAS) modaliteettien tehokkuutta lihasten palautumisen nopeuttamisessa 48 tunnin kuluessa simuloidusta maastojuoksukilpailusta. Kolmen erillisen viikon aikana 9 hyvin harjoitellutta juoksijaa suoritti kolme toistoa moottoroidulla juoksumatolla, joka simuloi maastojuoksurataa ja joka oli suunniteltu aiheuttamaan lihasvaurioita. Välittömästi suorituksen jälkeen 24 ja 48 tunnin kuluttua kaikki osallistujat testasivat kolmea erilaista palautumismuotoa (WBC, FIR, PAS) satunnaisessa järjestyksessä kolmen erillisen viikon aikana.
Lihasvaurioiden merkit (maksimaalinen isometrinen lihasvoimakkuus, plasman kreatiinikinaasi [CK] aktiivisuus ja havaitut tuntemukset [eli kipu, väsymys, hyvinvointi]) kirjattiin ennen suoritusta, yhden tunnin kuluttua, 24 tunnin kuluttua ja 48 tunnin kuluttua harjoituksen jälkeen.

Avainlöydökset:

• Kaikissa testihoidoissa simuloitu 48 minuutin maastojuoksu aiheutti samanlaisen, merkittävän määrän lihasvaurioita.
• Maksimaalinen lihasvoima ja havaitut tuntemukset palautuivat ensimmäisen WBC-istunnon jälkeen (1 h jälkeen), kun taas toipuminen kesti 24 tuntia FIR: n kanssa, eikä sitä saavutettu lainkaan PAS-palautumismoodilla.
• Plasman CK-aktiivisuudessa ei havaittu eroja eri olosuhteiden välillä.
• Kolme cryokabiinihoitoa, jotka suoritettiin 48 tunnin kuluessa juoksuharjoituksen jälkeen, nopeuttavat palautumista enemmän kuin FIR- tai PAS-hoidot